Stifado - Välimeren mausteinen helmi
Yleensä stifado eli kreikkalainen lihapata valmistetaan pitkää hauduttamista vaativista ruhonosista, kuten lavasta tai etuselästä. Nopeimmillaan stifadon saa kuitenkin aikaan muutamassa minuutissa, kun valitsee lihaksi ohuita naudan sisäpaistisuikaleita.
Muutama vuosi sitten, suurin piirtein Eyjafjallajökullin tuhkapilven aikoihin, maistoin yhtä tähänastisen elämäni parhaista liharuoista. Keväinen Kyproksen-matka venyi muutamalla päivällä luonnonvoimien avustamana, ja seurueelle siunaantuikin hyvää aikaa jatkaa välimerellisen ruokakulttuurin helmien kalastusta.
Kyproslaiset pitävät varmasti omaa stifadoaan parhaana, kuten myös kreikkalaiset. Oli miten oli, oman autenttisen stifado-kokemukseni sain nimenomaan Kyproksella. Stifado on naudan- ja lampaanlihasta haudutettu arkinen lihapata, jonka jujuna ovat kaneli, neilikka ja punaviini. Mennään siis vähän jouluisten makujen maailmaan.
Yleensä stifado valmistetaan pitkää hauduttamista vaativista ruhonosista, kuten lavasta tai etuselästä. Nopeimmillaan stifadon saa kuitenkin aikaan muutamassa minuutissa, kun käyttää sen valmistukseen ohuita naudan sisäpaistisuikaleita. Niille riittää nopea ruskistus kuumalla pannulla, eikä pitkää haudutusta tarvita. Autenttisuutta voi lisätä käyttämällä stifado-sipuleita, joita myydään säilykkeenä nykyään ihan perusmarketeissakin. Stifado-sipulit ovat mausteliemessä kypsennettyjä pikkusipuleita, joita kannattaa kokeilla myös muissa pataruuissa. Lisukkeena stifadon kanssa tarjotaan koulukunnasta riippuen joko pastaa, perunaa tai riisiä. Itse paistaisin esikeitetyt perunat tuoreella oreganolla maustetussa voissa.
Kokemani kyproslainen stifado oli hunnutettu rapeaan taikinakuoreen, mutta nopeassa arkiversiossa sen kohdan voi hyvin jättää väliin.