Karvaimmat kouluruokamuistot osa 1 – Tomaattikeitto
Mikä olisikaan parempi kiistelyn aihe kuin makuasiat! Jonkun lempiruoka on aina jonkun toisen inhokki, olipa kyseessä sitten koti-, työpaikka- tai kouluruoat. Vaikka meillä Suomessa koulujen ruoka-asiat ovatkin olleet jo vuosikymmeniä esimerkillisessä kunnossa, löytyy varmasti jokaiselta jokin vähemmän mukava makumuisto kouluajoilta.
Tässä blogisarjassa työstetään Facebook-sivuillamme ehdotettuja huonoja kouluruokamuistoja paremmiksi.
Kyselimme Facebook-sivuillamme puistattavimpien kouluruokamuistojen perään, ja lupauduin tekemään osasta niistä maistuvammat versiot. Vastauksia tulikin melkoinen määrä, kiitos niistä! Pienen harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan jatkoon kolme sellaista ruokaa, jotka saattaisivat olla vähemmän suosittuja myös kouluruokailun ulkopuolella, mutta jotka mielestäni sopisivat erinomaisesti suomalaiseen arkiruokailuun - kunhan ne tehdään hyvin. Esimerkiksi veripalttu ja rössypottu olisivat sinänsä olleet kiinnostavia valintoja, mutta en usko niiden pääsevän kovin monen perheen vakioruoiksi, vaikka ne tekisi miten hyvin.
Ensimmäisenä käsittelyyn pääsee tomaattikeitto, joka oli pitkään myös omalla mustalla listallani. Pitkään kestänyt tomaattikeittovastaisuuteni lienee peräisin jostain lapsuuden kokemuksista, vaikka en muista sen olleen ainakaan oman kouluni menukortilla. Vasta kun ryhdyin tekemään ruokaa ammatikseni, opin maistuvan tomaattikeiton salat. Tomaatti on raaka-aineena melkoisen hapan, joten syynä tomaattikeiton pistävään ja liian happamaan makuun on mitä luultavimmin liian vähäinen sokerin ja suolan määrä. Molemmat tasoittavat hapanta makua, mutta keitosta ei tietenkään pidä tehdä ylisuolaista tai jälkiruokamaisen makeaa. Siksi molempia kannattaakin lisäillä pikkuhiljaa valmistamisen aikana ja maistella usein.
Toinen niksi onnistuneeseen tomaattikeittoon on riittävän makeiksi kypsyneet tomaatit. Aina kannattaa toki suosia suomalaisia tomaatteja, mutta huippusesongin ulkopuolella niiden korkea hinta saa monen päätymään edullisempaan tuontitavaraan. Tuontitomaatit ovat kaupoissa usein vasta puolikypsiä, ja niiden on hyvä antaa kypsyä muutama päivä huoneenlämmössä. Kypsyessään tomaatin maku muuttuu makeammaksi ja pehmeämmäksi. Myös väri muuttuu kypsymisen myötä tummemman punaiseksi, joka vaikuttaa myös valmiin keiton väriin. Tomaattikeittoon voi huolia myös ylikypsiä tomaatteja, eikä haljennutta kuorta kannata pelästyä. Homehtuneet tai muuten pilaantuneet ovatkin sitten jo eri asia.
Tomaattikeittoon kannattaa käyttää mahdollisimman kypsiä tomaatteja.
Vaikka tomaattikeiton pohjassa käytetäänkin sipulia, valkosipulia ja basilikaa, niistä otetaan vain keittämällä maku talteen. Tämän jälkeen niistä hankkiudutaan eroon paseeraamalla eli painamalla keitto tiheän siivilän läpi. Jos keitetyt sipulit ja yrtit soseutetaan keiton joukkoon, keitosta ei tule läheskään niin kauniin punaoranssin värinen kuin paseeratusta keitosta.
Tomaattikeitto on sellaisenaan varsin kevyttä ruokaa ja sitä voikin viritellä ruokaisammaksi erilaisin tavoin. Tässä reseptissä lisäsin valmiin keiton pinnalle murskattuja lihasipsejä, jotka antavat hyvän maun lisäksi myös rapean elementin keitolle. Myös rapeaksi paistetut pekonikuutiot toimivat todella hyvin! Pieni määrä jotain hapanmaitovalmistetta – kuten turkkilaista jogurttia, ranskankermaa tai smetanaa – antaa keitolle lisää ruokaisuutta ja pehmentää makua entisestään.
Hyvän tomaattikeiton runko syntyy tomaattien lisäksi sipulista, valkosipulista ja basilikasta.
Tällä reseptillä valmistettu tomaattikeitto toivottavasti loiventaa karvaita makumuistoja kouluaikojen tomaattikeitosta ja lämmittää samalla mielen ja kropan kirpeän syyspäivän iltana.
