Uutta täytettä hodareihin

Entä miksi valitsisin juuri kasslerin ja Boston Cutin? Tässä ihan vaan pari juttua sen puolesta:

Edullisuus – possunniska, eli tuttavallisemmin kassler, on yksi edullisimmista possun osista. Eli jo hinnankin puolesta sitä kannattaisi syödä useammin kuin nyt teet.

Maku ja mehevyys – kasslerissa on paljon lihansisäistä rasvaa, joka osaltaan tekee siitä hinnaltaan edullisen. Edullisuuden lisäksi rasva antaa lihalle paljon makua. Monet pitävät lihassa olevaa rasvaa pelkästään pahana asiana, mutta vertaapa keskenään vaikkapa rasvaista ja vähärasvaista jauhelihaa. Kumpi on maukkaampaa? Entä kumpi kuivempaa?  Kasslerissa rasva pehmenee ja sulaa kypsentämisen aikana ja pitää lihan mehevänä. Esimerkiksi hyvin marmoroitunut naudanfilee on arvokkaampaa kuin filee ilman marmoria. Ai miksikö? No koska se marmori siellä fileen sisällä on rasvaa, ja lopputulos on huomattavasti maukkaampi ja mehevämpi kuin rasvattomassa fileessä.

Boston Cut ei ui marinadissa, vaan mausteet on hierottu lihan pintaan. Ehkä oletkin kuullut mauste-rubista ja rubbauksesta. Harkituiksi mausteiksi on valittu savustettua paprikaa, valkosipulia sekä cayenne- ja mustapippuria – juuri oikeissa suhteissa.

Huoleton kypsentäminen – Tuo samainen lihan rasva antaa anteeksi vähän pitkäksi menneen kypsentämisen. Jos kasslerin antaa kypsyä esimerkiksi 75-asteiseksi, se on täysin kypsää, mutta vielä riittävän kiinteää viipaloitavaksi. Jos sisälämpötilan antaa nousta 85-asteiseksi tai yli, liha on haarukoitavan mureaa, mutta silti todella mehevää. Kokeilepa samaa possun ulkofileellä! Tai älä sittenkään - menee vain hyvä liha hukkaan. Fileessä ei ole juurikaan rasvaa, ja 85-asteinen filee on rutikuiva. Pilalla. Kasslerin voi siis ”unohtaa” uuniin, kunhan uunin lämpötilaa ei päästetä liian korkeaksi. 100–150 °C astetta on hyvä.

Boston Cut on erinomaista pulled pork -lihaa

Se mikä tekee Boston Cutista erityisen helpon, on sen pakkaus. Lihan voi nimittäin kypsentää sen omassa pakkauksessaan. Repäiset vain etiketin pois ja laitat lihan uuniin muhimaan. Pakkaus pitää myös kaiken lihasta irtoavan nesteen tallessa, ja tuo neste kannattaa käyttää hyväksi. Pakkauksen sulamista uunissa ei tarvitse pelätä, sillä pakkaus on kehitetty kestämään aina 220 °C saakka. Noilla aiemmin mainitsemillani kypsennyslämpötiloilla ei siis ole aihetta huoleen.

Jos ’lihasta irtoava neste’ särähtää silmään tai kuulostaa siltä, että kuluttajaa on taas huijattu pumppaamalla liha täyteen vettä, niin voin kertoa teille salaisuuden. Lihasta irtoaa aina nestettä kun sitä kypsennetään. Aina! Liha sisältää luontaisesti keskimäärin n. 70 % vettä, ja se kaikki ei voi pysyä lihan sisällä, kun lämpötila nousee. Ilman pakkausta tai paistopussia kypsentämällä suuri osa irtoavasta nesteestä haihtuu taivaan tuuliin, ja helposti syntyy mielikuva, että nestettä ei irtoa. Matalalla kypsennyslämpötilalla voidaan vähentää nesteen irtoamista, mutta siltä ei kokonaan voida välttyä.

Maltillisemmin kypsennetty liha toimii viipaloituna, mutta ylikypsän lihan voit haarukoida hodareiden väliin

Näiden hodareiden valmistus ottaa vähän enemmän aikaa kuin perusnakkihodareiden. Odotus on sen arvoista, sillä ylijääneen lihan loppusijoituspaikat ovat lukemattomat. Hodareiden lisäksi kypsästä Boston Cut –lihasta voit vaikka pyöräyttää ihanat pulled pork –kierteet, valmistaa rapean meksikolaisen salaatin tai voit käyttää revityn lihan jauhelihan sijasta, kun seuraavan kerran tekee mieli valmistaa Nachos supremea.