Ruokamatkalla - Lontoo

Meatopia

Mikäli matkustusajankohta ajoittuu alkusyksyyn, kannattaa ehdottomasti suunnata nokka kohti St. Katherine's & Wappingia ja siellä pidettäviä Meatopia-ruokafestareita. Tänä vuonna tuo lihallisten himojen Woodstock oli venytetty 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi nelipäiväisiksi karkeloiksi. Kuten jo aiemmassa blogissa asiaa käsiteltiin, nämä siis eivät ole varsinaisesti kasvissyöjiä ajatellen järjestetty juhla, vaikka he sinne tervetulleita ovatkin. Kunakin päivänä Tobacco dock -tapahtuma-alueella lihojaan savustaa ja avotulella kypsentää 20-30 raudanlujaa alansa huippuammattilaista. Tämä siis vaatii ruokamatkailijalta hyvää syömäkuntoa, eli ei olisi pahitteeksi jakaa annoksia kaverin kanssa, jotta kunto ei lopu heti alkuunsa. Annokset maksetaan erikseen ostetuilla poleteilla, Meatbuckeilla. Yksi annos maksaa yhden Meatbuckin, joka taas maksaa poletinostopaikalla 6,5 puntaa. Ruokapisteellä Meatbuck tiputetaan ämpäriin ja vastineeksi saa annoksen ensiluokkaista ruokaa. Tänä vuonna tapahtumassa esiin nousivat voimakkaasti aasialaiset tuliset maut yhdistettynä perinteiseen BBQ:hun, mutta myös eteläamerikkalainen asador-meininki. Crying tiger, red curry, tulinen papaijasalaatti sekä aji amarillo -chilillä maustetut annokset saivat raavaankin miehen kyyneliin.

Mitä sillä Meatbuckilla sitten saa? No esimerkiksi ruotsalaisen Holy Smoke BBQ:n burnt end pekonia & srirachasiirappia, joka oli perjantaipäivän parasta antia. Savustetut possun kylkipalat oli pyöritelty syntisen makuisessa sriracha-vaahterasiirapissa ja päälle ripoteltiin omena-vaahteracrumblea. Voi tytöt ja pojat, että olikin hyvää.

Jamie Oliverin uusi Lontoon Covent Gardenissa marraskuussa ovensa avaavan Catherine Street -ravintolan savustettu ankka confit porkkanapyreen, appelsiinisalsan ja rapean ankannahan kanssa tarjoiltuna myös teki tehtävänsä. Sen verran ravintolamainen annos oli, että voisin jopa lyödä yhden meatbuckin vetoa, että annos jossain muodossa myös ravintolan listalta tulee marraskuussa löytymään.

Erikoisimmasta annoksesta vastasi Nip & Cluck -ravintola, joka on erikoistunut kanan ja hummerin yhdistelyyn. Kanamakkara tarjoiltiin tässä kioskissa inkiväärillä maustetun hummerireduktion ja dim sum pannarin kera. Kaikessa erikoisuudessan nerokas ruoka, jonka kuuluisi ehdottomasti saada oma juhlapäivänsä.

Parhaan burgerin palkinto menee puolestaan Bleecker Burgeriin, jonka tarjoilema cheese burger oli kerta kaikkiaan mainio. Yksinkertaisessa burgerissa ei 70 vrk raakakypsytetystä naudasta tehdyn pihvin lisäksi ollut muuta kuin amerikkalaista cheddaria, raakaa sipulia ja Bleeckerin majoneesia, mutta eipä se mitään muuta kaivannutkaan.

Soho

Mikäli Meatopiassa ei aivan iltaan asti jaksa olla ja nälkä kaikesta huolimatta meinaa hiipiä, niin hätä ei ole kummoinen. Jos savumeiningistä ja avotulesta ei vielä Meatopiassa tarpeekseen saanut, voi nälkäinen matkailija suunnistaa esimerkiksi kohti Sohoa ja Temper-ravintolaa. Temper käyttää ravintoloissaan yhdeltä ja ainoalta tilalta hankittua nautaa. Eläin leikataan ravintolassa ja käytetään nose to tail -tyyppisesti. Pihvilihoja raakakypsytetään dry age -kaapeissa 28 (house prime cut) ja 60 (special prime cut) päivää. Muut ruhonosat hyödynnetään makkaroissa ja vaikkapa napostelulistalta löytyvässä aged beef nachos -annoksessa. Pöytävarus kannattaa tehdä ajoissa, sillä arki-iltana ravintolassa käydessäni paikka oli ääriään myöten täynnä ja huono-onnisimmat käännytettiin ovelta takaisin vesisateeseen.

Seuraavana päivänä saattaa tehdä jo mieli jotain muutakin kuin avotulella grillattua lihaa. Lounaspaikaksi kannattaa tällöin valita myöskin Sohosta löytyvä pieni, mutta aivan loistava BAO London Soho -ravintola. Kuppila on nauttinut myös Michelin-oppaan Bib Gourmand -tunnustuksesta jo usean vuoden putkeen eikä suotta. BAO:ssa listalta kannattaa valita ainakin pari erilaista baoa sekä pari pientä (Xiao Chi) annosta mieheen.

Blood cake, eli veripalttu soijamarinoidun kananmunan keltuaisen kera ja possunsorkka-kroketit ovat virkistävän rohkeita, mutta tavattoman herkullisia alkupaloja ennen kuin käydään itse asiaan, eli baojen kimppuun.

Bao-sämpylät täällä eivät todellakaan ole mitään pakaste-tusinatavaraa, vaan sämpylät, kuten täytteetkin, ovat alusta alkaen itsetehtyjä ja laatu on häkellyttävän hyvä. 12 tuntia soijassa ja Shaoxing-riisiviinissä sekä mausteissa haudutettu possunkylki (classic bao) on ravintolan signature-annos, jota ei saa ohittaa annoksia valitessa.

Beef short rib baon naudanliha on 40 päivää raakakypsytettyä englantilaista nautaa ja nippelitietona mainittakoon, että kyseisen baon makumaailma on saanut alkunsa, kun ravintoloitsijat yrittivät saada baon maistumaan McDonald'sin Bic Macille.

Vaikka frittikana ei perinteisesti taiwanilaisessa keittiössä baon väliin kuulukaan, on se itse tehdyn kimchin kanssa mitä mainion sämpylän täyte. Suomessa on totuttu perinteisesti näkemään vain perinteisiä baosämpylöitä, mutta tämä frittikana tarjoiltiin burgerisämpylätyyliin halkaistun seesami-baon välissä.

Mikään ateriahan ei ole kokonainen ilman jälkiruokaa. Ja kun bao-ravintolasta on kyse, niin tottahan toki jälkkärikin on bao. Horlicks ice cream bao on kaikessa yksinkertaisuudessaan Horlicks-jäätelöllä täytetty fritattu bao. Horlicks on Briteissä suosittu maitojauhe, josta sekoitetaan leffoistakin tuttu sikäläisten yömaito.

Näillä eväillä pitäisi pärjätä Lontoossa pari päivää. Jos reissu venyy pidemmäksi, kannattaa tehdä ruokaretki Camden Marketiin, jossa ravintoloita, kioskeja ja kahviloita on päälle 100 kappaletta. Tästä tarinaa kenties joskus tulevaisuudessa.

Cheers!

Meatopia UK
Tobacco Dock, Lontoo
https://www.meatopia.co.uk