Ruokamatkalla – Lyon
Lyonia ajatellessa ei äkkiseltään mieleen tule ensimmäistäkään kuuluisaa maamerkkiä tai suurta nähtävyyttä. Se, mistä Lyon kuitenkin maailmalla tunnetaan, on muun muassa salade Lyonnaise, quenelle de brochet en gratin, tête de veau ja ris de veau aux morelles – eli toisin sanoen ruokakulttuuristaan. Lyonilaista edesmennyttä Paul Bocusea, joka oli, ja on edelleen, ammattikuntansa jumala ja ylipappi, pidetään nykyaikaisen ranskalaisen keittotaidon luojana. Hänen nimeään kantaa Lyonin kauppahalli – Les Halles de Paul Bocuse – sekä maailman tunnetuin ja arvostetuin kokkikilpailu Bocuse d’Or, jonka ansiosta tutkiva journalistimmekin tälle matkalle päätyi.
Kauppahalli Les Halles de Paul Bocuse on edesmennyttä Matti Nykästä lainaten todella mesta paikka. Lihaa, kanaa, makkaroita, pateita, terriinejä, ostereita, simpukoita, merisiilejä, hummereita, vasikanpäitä ja sisäelimiä ynnä muita herkkuja löytyy hallista paljon – siis todella PALJON. Lounasajan lähestyessä useat liha- ja kalatiskit muuttuvat myös ravintoloiksi, joiden pöydät täyttyvät jo puoli yhdentoista aikaan paikallisista herkkusuista. Toisilleen tuntemattomat ihmiset jakavat pöytiä sulassa sovussa ja kaikkia yhdistää tuon hetken yksi asia – rakkaus hyvään ruokaan ja juomaan. Itselleni kevyeksi lounaaksi riitti paksu viipale mainiota pâté en croûte'a cornichonsien kera ja lasillinen viileää Chablis'ta, joiden voimalla jaksoi taapertaa taas seuraavaan ruokapaikkaan.
Les Halles de Paul Bocuse
Lähes jokaisessa kadunkulmassa olevien brasserioiden ja bistrojen ohella Lyonissa on myös oma erikoisuutensa bouchonit. Bouchon on bistromainen ja kodikas kortteliravintola, jossa tarjoillaan simppeleitä lyonilaisia erikoisuuksia, kuten gratinoituja haukiquenellejä, vasikan päätä sekä tietysti kateenkorvaa huhtasienikastikkeessa. Virallisia bouchoneja (Les Bouchons Lyonnais) kaupungissa on noin kaksikymmentä, vaikka myös moni muukin ravintola on termin käyttöön ottanut. Näistä varmasti jokainen on käymisen arvoinen, mutta Café Comptoir Abel sulatti ainakin tämän ruokamatkaajan sydämen ja syön siellä uudestaan koska tahansa. Ah, se kateenkorva – se vasta oli jotain! Myös puolentoista sentin paksuinen viipale keittiömestarin terriiniä (terrine maison), joka sisälsi possun-, vasikan- ja ankanmaksaa rapeaksi paahdetun vaalean leivän päällysteenä toimitti alkupalan roolia moitteettomasti.
Café Comptoir Abel
Vastakohta pikkuruiselle ja kodikkaalle bouchonille on perinteinen brasserie, kuten vaikkapa valtavan kokoinen Brasserie Georges, joka kuten muinakin päivinä, myös aivan tavallisena sunnuntaipäivänä täyttää istuimensa neljästi päivässä. Eihän siinä mitään ihmeellistä muuten olisi, mutta kun kerrallaan ravintolasaliin mahtuu viisisataa asiakasta (plus kabinetit), aletaan jo henkilökunnaltakin vaatia vikkeliä käsiä ja jalkoja. Henkilökuntaa tosin ravintolasta löytyy hieman enemmän kuin perinteisestä 50-paikkaisesta kulmakuppilasta. Annoksia ja juomia pöytiin kantaa 30 tarjoilijaa, keittiössä hikoilee 25 kokkia ja tiskaajiakin järjestyksen ylläpitämiseksi tarvitaan 10.
Brasserie Georgesin valtava viisisataa asiakasta kerrallaan vetävä ravintolasali
Ruokalista Georgesissa on pitkä kuin Raamattu, mutta kaikki annokset ovat lyonilaiseen tapaan hyvin yksinkertaisia. Tilaamani 300-grammaisen makurasvallisen naudan ulkofileepihvin kanssa lautasella oli ainoastaan kasa vihreitä papuja ja kermainen pippurikastike. Ranskanpottu- ja salaattivateja toki kannettiin myös pöytään seuralaisten kanssa jaettaviksi. Tartarpihvi puolestaan valmisteltiin tarjoilijan toimesta pöydän vieressä oikein näytöstyyliin, ja homma hoituikin todellisella ammattitaidolla tarinoita samalla kertoen. Alkuperäiseen brasserie-tyyliin Georgesista löytyy paikanpäältä myös oma panimo, jonka oluita löytyy myös paikallisista kaupoista ja lentokentän lahjatavaramyymälästä. Ranskan sana brasserie tarkoittaa siis panimoa tai panimoravintolaa, vaikkakaan harvemmin brasserioissa enää sellaisiin törmää. Yksi hauska perinne paikassa tuntuu olevan syntymäpäivät. Synttärisankareita huomioidaan sammuttamalla hetkeksi valot tarjoilijan kantaessa jälkiruokaa palavine soihtuineen ja posetiivarin veivatessa Paljon onnea vaan -sävelmää. Sävelmän loppuessa kaikki viisisataa asiakasta antaa aplodit, valot sytytetään ja ruokailu jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
L'Argot'n Chef Sylvain Jacquenod tarkkailemassa, että jokainen syö kiltisti pihvinsä
Yksi kunnon pihvin ystävän ehdottomasti koettava paikka on kolmannesta kaupunginosasta löytyvä lihakauppa ja ravintola L’Argot. Kuten melko monelta lyonilaiselta ravintolalta, L’Argot'ltakaan ei löydy internetsivuja, joten ruokalistaa pitää mennä ihmettelemään paikanpäälle. Mutta jos hyvää pihviä on vailla, ei sillä ruokalistalla juuri mitään teekään. Kunnon viipale täydellisesti paistettua entrecôte'a paistikastikkeen, haudutetun valkosipulin, hapokkaan salaatin ja lyoninperunoiden (pommes de terre lyonnaise) kanssa toimii takuuvarmasti. Tai miten olisi klassisen Rossinin tyyliin ankan-/hanhenmaksan ja tryffelin kera tarjoillut naudan fileepihvit? Pöytävaraus L’Argot'hon on melkeinpä pakollinen, myös lounaalla. Käyntimme ravintolassa ajoittui tiistaille, jolloin kello 12.30 ovien auettua koko kuppila täyttyi yhdessä hujauksessa, ja tuota pikaa pöydät alkoivat notkua mitä herkullisimmista pihveistä lisukkeineen – viineistä puhumattakaan.
Vaikka Lyon ruokamatkailijan mekka onkin ja ravintoloita löytyy laidasta laitaan, keskityttiin tällä reissulla hyvin perinteiseen paikalliseen ruokakulttuuriin ja ravintoloihin, josta riittääkin ammennettavaa useammaksi päiväksi. Seuraavalla kerralla, kun työnantajani päästää minut reissuun Lyoniin, lupaan etsiä jostain myös jotain hienostunutta ja herkkää sekä kenties jopa kasvisruokaa – jota kylällä ei ainakaan kovin näkyvästi missään mainostettu.
Johan Kurkela kilpailun tiimellyksessä
Jotain perinteisestä poikkeavaa esittivät sen sijaan Bocuse d’Orin kilpailijat. Lyonin valtavaan messuhalliin oli jälleen pystytetty useamman tuhannen kannattajan katsomo, ja areenalla paremmuudestaan kamppaili 24 maata. Meteli katsomossa oli kuin isommassakin jalkapallo-ottelussa konsanaan, ja huuto jatkui läpi koko kaksipäiväisen kilpailun. Suomen kilpailupäivänä suurinta mekkalaa pitivät Suomen, Ruotsin, Islannin, Norjan ja koko kilpailun voittaneen Tanskan kannattajat. Jopa isäntämaa Ranskan kannattajien huuto jäi edellä mainittujen alle. Tämä näkyi myös tuloslistalla kaikkien pohjoismaiden sijoittuessa kahdeksan kärkeen Suomen Johan Kurkelan tiimeineen sijoittuessa upeasti kuudenneksi.
Onnea vielä Johanille ja tiimille hienosta kuudennesta sijasta – hurraa! Kuudenneksi paras kokki kaikista maailman 7,9 miljardista ihmisestä on melko hieno saavutus, vaikka podium-paikka jäikin tällä kertaa saavuttamatta.
Maailman, tai ainakin Suomen, pienin Bocuse d'Or -kannattaja.
