48 tuntia Berliinissä, osa 2
Berliinin ruokamatka jatkuu pastramin, mustamakkarapizzan ja wieninleikkeiden merkeissä.
LAUANTAI, KLO 13.15: Aitoa pastramia
Lauantain lounas on taas kerran ymmärrettävistä syistä nk. myöhäistä sorttia toimittaen samalla myös aamiaisen virkaa. Tekee mieli ison makuista ja täyttävää, ei kuitenkaan pizzaa eikä döneriä. Siis Moggiin!
1930-luvun alussa valmistunut Juutalaisen tyttökoulun rakennus Mitten kaupunginosan sydämessä tunnetaan nykyään Kennedy-museostaan, mutta se on myös aitoa New Yorkin tyyliin juutalaista deli-safkaa tarjoavan Mogg-ravintolan koti. Minä ja useimmat muut kaltaiseni fanit vaeltavat Moggiin talon pastramileipien vuoksi, jotka vetävät vertoja Lower East Siden Katz's Delille.
Pastrami, suolaamalla, savustamalla ja höyryttämällä käsitelty mausteinen naudanrinta nautitaan hapanleipäsiivujen välissä. Mukaan vielä hapankaalia, reilusti tujua sinappia ja suolakurkkuja. Nälkä lähtee.
Auguststraße 11-13
www.moggandmelzer.com
LAUANTAI, KLO 19.30: Mustamakkarapizzaa viinibaarissa
Pitkäksi venyneiden päiväunien ja lyhyehkön ostoskierroksen jälkeen on taas aika ajatella ruokaa. Cordobar on suhteellisen tuore tulokas Mittessä, ja pakollinen kohde jokaiselle saksalaisten ja varsinkin itävaltalaisten viinien faneille.
Sieltä saa myös asiallista ruokaa. Nimensä baari ottaa Cordoban kaupungista, jossa käytiin vuonna 1978 historiallinen jalkapallo-ottelu Itävallan ja Saksan välillä. Matsi päättyi Itävallan voittoon, ja seikkaa hehkuttavaa selostusta joutuu kuuntelemaan luuppina Cordobarin miestenhuoneessa. Itävaltalainen keittiömestari Lukas Mraz ei keittiössään kursaile. Maut risteilevät surutta Aasiasta Eurooppaan riskejä kaihtamatta. Perinteisestä pahviboksista tarjottava punajuurella, fetalla ja wasabilla lastattu mustamakkarapizza yllättää. Tätähän voisi kokeilla kotonakin.
Vaikka Cordobarissa ei ole pukukoodia, suurin osa asiakkaista on selvästi paremmin pärjäilevää väkeä, ja meininki hitusen jähmeää.
Cordobar, Grosse Hamburger Strasse 32
www.cordobar.net/en
LAUANTAI, KLO 22–04: Baarikierros Prenzlauer Bergissä
Kaikilla on omat suosikkialueensa illanviettoon Berliinissä. Vanha kääkkä kun olen, suosin itse jo vahvasti porvarillistunutta Prenzlauer Bergin -kaupunginosaa. Kaava menee AINA jokseenkin näin (niin nytkin): ensin U-kakkosella Eberswalderin asemalle ja siitä legendaarisen hämärään ja aina savuiseen Becketts Kopfiin parille drinkille, mistä hiljalleen maleksien takaisin Mitten suuntaan uudehkon Bryk-cocktailbaarin kautta, jonka parempaa sukupuolta edustavat baaripirkot todella hallitsevat hommansa, niin negroni kuin whisky sour tulevat pöytään täydellisinä.
Brykin jälkeen vielä Chagalliin Senefelderplatzin laidalle värähtelemään. Pariin kerrokseen levittäytyvässä hieman nuhjuisessa kuppilassa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä: ruoka on perusmättöä ja drinksut nopeasti roiskaistuja, mutta ystävällisempää henkilökuntaa et muualta löydä, ja asiakkaiksi tuntuu valikoituneen tavallista fiksumpaa, enimmäkseen paikallista väkeä (pieni ihme alueella, johon amerikkalaiset wanna-be bohot suorittivat jo kymmenen vuotta sitten invaasionsa edullisten elinkustannusten perässä).
Jos Chagall on liian ”kiva”, vastapäätä palvelevassa Bassyssa riittää asennetta jopa ahdistavuuteen saakka. Ovimiehet ovat saaneet koulutuksensa kivikaudella ja baaritiskillä huijataan vetisillä drinkeillä (pitäydy Pitburgerissa). Vanhemman vaihtoehtorokin (punkista rockabillyyn) mekka on parhaimmillaan pahimmillaan: hikinen, savuinen ja tunnelmaa tihkuva. Saavumme parahiksi paikalle todistamaan kanadalaisen garagerock-sekopääkaksikon King Khan & BBQ Show:n keikkaa. Pölyn laskeuduttua ja aamun sarastaessa vielä aamupalaksi kanadöneriä taksisuharien ykköseksi rankkaamasta Schlemmerbuffetista.
SUNNUNTAI, KLO 12: Wieninleikettä Obamalle
No niin... se aamiainen on jälleen lounas. Tavanomaisten dagen efter -mättöjen sijaan juhlistan viimeistä päivää kaupungin parhaalla wieninleikkeellä, joka vetää vertoja Wienin parhaimmistolle: pallokalamaiseksi pullistuva rapsakka panerointi ja superohueksi nuijittu liha, seuraksi lämmintä perunasalaattia ja pikkelikurkkuja. Juomaksi huurteinen ja ekstrana rapsakka lasi rieslingiä. Elämä on kaunista jälleen.
Borchardt sijaitsee Gendarmenmarktilla Mitten alapäässä luksusputiikkien, hienostoravintoloiden ja ultrakalliiden toimistojen keskittymässä, jossa rahan voi melkein haistaa. Ravintola avasi ovensa jo 1800-luvun lopulla ja oli heti jättimenestys Berliinin varakkaamman väen keskuudessa, ja sitä se on edelleen. Raharikkaiden ja seurapiirijulkimoiden lisäksi tyylikkäästi ajan patinoimassa ravintolassa viihtyvät kaupungissa piipahtavat filmitähdet ja popparit, siis ne joilla ei ruokarajoitteita ole. Itse Obamakin kunnioitti kuppilaa läsnäolollaan jokunen vuosi sitten.
Ihan tennarit ja shortsit -yhdistelmällä en menisi Borchardtin ovea kolkuttelemaan, mutta muuten asu on vapaa, eikä hintakaan huimaa. Jos ”Sehen und gesehen werden” -poseeraus ei häiritse, Borchardt on must jo pelkästään schnitzelinsä vuoksi. Palvelu pelaa myös tavalliselle Tauno Turistille, tosin old school rusetti-liiviasuihin pukeutuneet tarjoilijat säästävät enimmät hymyistään vakioasiakkaille ja talouden raskassarjalaisille.
Borchardt, Französische Strasse 47