Helposti ja hitaasti – kokeilussa syksyn uudet eväät

Helppous tuntuu olevan kaikkien kuluttajatutkimusten mukaan yksi määräävimpiä tekijöitä ruuanvalmistuksessa. HK:n syksyn uutuustuotteet eivät todellakaan vaadi kotikokilta mitään Bocuse d'Or -taitoja, ja osuvin lisukkein tuunaamalla vain taivas on rajana.

Boston Cut

HK:n Boston Cut on vahvasti pintamarinoitu paisti – kavereille kassler – jonka kypsyttää kätevästi pakkauksessaan. Homma sujuu pitkällä ja vielä pidemmällä kypsennyksellä. Palan Boston Cut -tuotenimeä on mitä ilmeisimmin inspiroinut jenkkien tapa nimittää possun etuselkää (siis kassleria) nimellä Boston Butt. Nimi juontaa  1700-luvulta mainitusta satamakaupungista, jolloin possun paloja säilöttiin butteiksi kutsuttuihin tynnyreihin. Suoraan kääntäen Butt tarkoittaa ahteria, siis takapuolta, mutta älkää kysykö miksi.

Valmistin Bostonin kahdella eri tavalla: ensin matalassa lämmössä (120 astetta) kuusi tuntia, jolloin sain lopputulemaksi melkein katseesta hajoilevan kimpaleen silkin pehmeää ja ennen kaikkea mehevää nyhtislihaa. Toimi mainiosti sämpylöiden välissä erilaisten salaattien ja pikkeleiden seuralaisena.

Toisella kerralla halusin paistin säilyttävän muotonsa ja kypsytin sen paketin ohjeen mukaan: ensin tunti kovempaa hönkää ja sitten pari tuntia lempeämmässä lämmössä. Hetken vetäydyttyään leikkasin Bostonista nättiä slaissia maissilettujen ja tomaattien kylkeen.

Bostonin kaveriksi paistoin suolaisen makeita cachapa-maissilättyjä, jotka ovat alunperin venezuelalaista arkiruokaa. Lätyt nautitaan yleensä juuston kera (mozzarellaa, burrataa tai vastaavaa), mutta hienosti pelittää myös Bostonin kyljessä. Annosta keventämään laitoin uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja.

Karjalanpaisti juureksilla

Tämän helpommaksi ei voi ruuanlaittoa mennä: liha ja kasvikset karjalanpaistiin valmiiksi veisteltyinä! Lisää nesteet ja sipulit, mausta ja lykkää uuniin. Se on siinä.

Jotta homma kävisi hieman haastavammaksi, kokeilin miten samalla setillä onnistuu karjalaisen paistin keskieurooppalainen versio eli Baeckeoffe, josta tunnetaan satoja erilaisia versioita noilla viinivyöhykkeillä. Yhteinen nimittäjä kaikilla on puu-uuni, jonka jälkilämmössä mainittu ruokalaji sai joskus silloin kauan sitten kypsyä yön yli. Alta löytyvä ohje on vähän isommalle porukalle, sillä pataa kannattaa tehdä aina enemmän kuin tarpeeksi (lämmittämällä se vain paranee).

Pekonilastut

Yksi syksyn uutuuksista on klassinen Amerikan pekoni valmiiksi pilkottuna. Tuote on kuin tehty pataan (katso Baeckeoffe) tai pikaisen pizzan päällysteeksi. Pekonin kanssa jatkoin alsacelaista teemaa pyöräyttämällä parit flammekuchet, joita myös liekkipitsoiksi kuulee nimitettävän.

Autenttiset flammekuchet muotoillaan yleensä neliskanttisiksi, mutta ihan yhtä hyvin taikinan voi leipaista ympyrän muotoon. Tärkeintä on, että pohja on kaulittu mahdollisimman ohueksi. Joku notkistelee sipulin pannulla ennen uunia, mutta minusta se on turhaa työtä.