Hyönteissyöntiä

Maailmassa noin 2 miljardia ihmistä syö tietoisesti hyönteisiä. Me muut popsimme niitä tietämättämme mm. marjojen ja kasvisten mukana. Vaikka kaikkien ruokavalioon hyönteiset jo jossain määrin siis kuuluvat, on keskustelu ötököistä ruokana virinnyt länsimaissa vasta viime vuosina.

Suomessa esiintyy noin 22 000 hyönteislajia, eli raaka-aineesta lautaselle ei luulisi olevan puutetta. Hyönteisten syöntiohjeessa pätee kuitenkin sama nyrkkisääntö kuin sienillä: tiedä mitä syöt, osaa hyönteislajeista kun voi syödä vain kerran.

Hyönteisissä sanotaan olevan runsaasti proteiinia, terveellisiä rasvahappoja ja erilaisia kivennäisaineita, kuten kalsiumia, rautaa ja sinkkiä. Tarkkaa ravintoarvoa on vaikea antaa, koska hyönteisten ravintoarvo vaihtelee sen mukaan, mitä ne ovat syöneet tai missä ne ovat kasvaneet. Mitään kevytruokaa hyönteiset eivät välttämättä ole, 100 g smaragdinvihermuurahaisia sisältää yli puolet päivän energiantarpeesta, noin 1200 kcal.

Euroopassa hyönteiset luetaan uuselintarvikkeiksi, eli niitä ei saa toistaiseksi tarjoilla tai myydä elintarvikkeeksi. Eurooppalainen syöntikielto saattaa ihmetyttää, kun ajatellaan hyönteisten kulinaristista historiaa maailmanlaajuisesti. Varovaisuudelle on kuitenkin vankat perusteet: meillä ei ole takeita hyönteisten ruokaturvallisuudesta lainsäädännön, tutkimustiedon, ruokakulttuurin tai hyönteistautien kannalta. Ötökkästandardien valmistumista odotellessa proteiini kannattaa edelleen nauttia turvallisesti tutummista lähteistä, kuten lihasta, kalasta tai maitotuotteista. Niiden tuoteturvallisuus on taattu ja ruoka sisältää juuri sitä mitä pakkauksessa sanotaan. 

Kokeilunhaluisena maistoin tietysti tarjottuja matoja ja sirkkoja. Kokemus oli sama kuin aiemminkin hyönteisiä esim. Aasiassa rouskuttaessa: maku on mieto ja voimakkaimmin maistui paistorasva. Suurin kynnys hyönteisten päätymisestä lautaselle taitaakin olla maun sijaan niiden ulkonäkö. Siksipä maailmalla leviää hyönteisten nauttiminen jauheena.