Kaikki tietävät miten pitäisi syödä
Luin eilen tutkimuksesta, jossa oli testattu, miten lautasen koko vaikuttaa syödyn ruuan määrään. Mitä isompi lautanen sitä runsaammin ruokaa tutkittavat lappoivat siihen. Tämä toistui senkin jälkeen, kun henkilöille kerrottiin, että näin käy. Tieto ei auttanut korjaamaan toimintaa.
Suurin osa meistä tietää miten pitäisi syödä. Enemmän kasviksia, säännöllisesti, pehmeää rasvaa, kulutusta vastaavasti, kuitupitoisesti jne. Silti harva ilmoittaa syövänsä suositusten mukaisesti. Jos terveelliset ruokailutottumukset eivät ole rutiinia, kannattaa niitä harjoitella. Uusien tapojen omaksuminen edellyttää harjoittelua ja toistoja, ennen kuin tieto iskostuu toiminnaksi.
Rakastan hedelmiä ja marjoja, mutta kasvisten kanssa joudun ajoittain itsekin pohtimaan, miten niitä ujuttaisi tarpeeksi päivään. Olen ratkaissut tämän kolmella tavalla. Suosin sesonkikasviksia. Tomaatit kuuluvat kesään, juurekset syksyyn jne. Näin mausta ei tarvitse tinkiä. Pidän kasviksia myös esillä. Tutkimusten mukaan esillä olevien ruokien kulutus on suurempaa, kuin jos ne olisivat piilossa kaapissa. Pöydälle siis kulho kirsikkatomaatteja naposteltavaksi, juureslohkoja jääkaappiin jne. Toimii myös tosin päin: jos haluaa vältellä herkkujen syömistä, ei niitä kannata asetella tyrkylle. Olen myös aika laiska salaattien tekijä, niinpä tungen kasviksia lähes jokaiseen ateriaan ”täytteeksi”: leivälle kurkkuviipaleita ja paprikarenkaita, lämpimiin ruokiin pakastekasviksia jne.
Terveellistä syömistä voi opetella siinä missä mitä tahansa uutta taitoa. Harjoittelua se vaatii. Hyvä puoli terveellisessä syömisessä on se, että jokaisen päivän ei tarvitse olla täydellinen, kohtuus riittää.
