Makumuistoja matkoilta
Palasin viikko sitten Mauritiukselta. Elämysten ja matkamuistojen rinnalla reissuista jää aina mieleen myös makumuistoja.
Maapallo tuntuu kutistuvan ihmisten matkustaessa yhä enemmän. Samat kansainväliset ketjuravintolat leviävät maapallon etäisimpiin kolkkiin. Toisille ne tuovat turvallisuutta, toisille taas tasapaksuutta. Samoin voi ajatella kotimaahan ulottuvista etnisistä ruokapaikoista ja – lajeista: jotkut niistä onnistuvat vangitsemaan hienosti autenttiset maut ja osassa on vain häivähdys etnisyyttä. Itse vaikutun autenttisuudesta, mutta arvostan myös, jos etnisyys onnistutaan paketoimaan osuvaksi mausteeksi paikalliseen ruokakulttuuriin.
En yleensä opiskele matkakohteen ruokakulttuuria etukäteen, vaan haluan kokea sen paikan päällä, tuoreena. Mauritiuksella ruoka on sekoitus Intiaa, Aasiaa, Afrikkaa ja ranskalaista keittiötä. Sen sijaan, että lopputuloksena olisi sekametelisoppa, on lautaselle päätyvä annos kombinaatio kunkin maan parhaista puolista: Aasian tulisuutta, Intian mausteisuutta, Afrikan eksoottisuutta ja Ranskan hienostuneisuutta. Katuruuista erityisesti kieleni vei mukanaan chanapurit ja samusat: erilaisiin taikinanyytteihin piilotettuja kastikkeita, tahnoja ja valinnaista lihaa enemmällä ja vähemmällä chilillä.
Matkustaminen saa myös arvostamaan oman maan ruokakulttuuria. Minulta aina udellaan suomalaisista perinneruuista ja kotiin palatessa haluan ensimmäiseksi jotain suomalaista lohturuokaa. Tällä kertaa se oli jauhelihamakaronilaatikkoa ja mustikkapiirakkaa, lomakuvien parissa.
