Synninpäästö punaiselle lihalle
Pääsiäinen, yksi ruokajuhlistamme, on ohi. Pyhien innoittamana aloin pohtia, olisiko aika antaa synninpäästö punaiselle lihalle. Pääsiäinen on yksi suurimmista lihasesongeista, jolloin moni säätä uhmaten aloittaa myös grillikauden. Punaista lihaa siis kuluu.
Ravitsemussuositusten mukaan punaiseksi lihaksi lasketaan naudan, porsaan ja lampaan liha. Riistaa tai muita selvästi punaisia lihoja ei tähän ryhmään lasketa, syystä, että niiden terveysvaikutuksista ei ole olemassa riittävästi tutkimusnäyttöä. Ja ravitsemussuosituksethan suosittavat syömään korkeintaan 500g kypsää (700g raakaa) lihaa viikossa. Suomalaiset ovat tässäkin suhteessa mallioppilaita, syömme kypsennys- ja ruokahävikki huomioiden noin 600g punaista lihaa viikossa. Eri lihalajeista eniten kasvaa siipikarjan lihan, eli valkoisen lihan kulutus.
Kohtuullisesta kulutuksesta huolimatta punainen liha nousee otsikoihin tasaisin väliajoin ja ajoittain tuntuu, ettei parjatumpaa raaka-ainetta ole. Totta, että runsaasti punaista lihaa syövien terveysennuste on muita heikompi, mutta johtuuko tämä itsessään punaisen lihan epäterveellisyydestä vai siitä, että runsaasti lihaa syövien elämäntavat kokonaisuudessaan ovat muita epäterveellisempiä, siinäpä kysymys.
Ravitsemussuosituksissa painotetaan myös, että ruokavalio on kokonaisuus, jota yksittäiset raaka-aineet eivät tuhoa tai pelasta. Suositusten mukainen ateria ei siis ole lautasellinen pihviä, kuten ei lautasellinen salaatinlehtiäkään, mutta nämä kaksi yhdessä ovat jo lähempänä suosituksia. Tämä syömisen kohtuusanoma toimii erinomaisesti arjessa. Kaikkea saa syödä, kohtuudella. Punaista lihaakin. Juhlien herkutteluhetket ovat sitten erikseen ja sallittuja, kun arki on hoidettu suositusten mukaisesti.