Kahvia, suklaata ja muita matkamuistoja

Terveisiä Centro Americasta! Palasin Keski-Amerikan lämmöstä Costa Ricasta ja Nicaraguasta viime viikolla. Ihanaa oli, kuten lomalla aina. Matkailuun liittyy yhä useammin shoppailun sijasta elämysten metsästäminen. Oleellista eivät ole tuliais- ja matkamuistoröykkiöt matkalaukussa, vaan mielessä pysyvät kokemukset – sellaiset joita ei kotona välttämättä saa.

Omaan elämyskeräilyyni liittyy aina ruoka. Keski-Amerikan ruokakulttuuri on sen pienissä maissa melko yhtenäinen, toki kansallisia erikoisuuksiakin löytyy. Aterian perustan muodostaa casado, eli pavut ja riisi, jonka saa eteensä aamiaisesta illalliseen. Tarpeen mukaan annosta täydennetään kanalla, naudan- tai porsaanlihalla ja kalalla. Suomalaiselle puuronsyöjälle on eksoottista aloittaa aamu tällaisella combolla.

Reissun aikana join joka paikassa herkullista kahvia. Keski-Amerikka onkin kahvinviljelyyn erikoistunut. Ananas-, kaakao- ja banaaniviljelmät ovat myös yleisiä. Pääsin vierailemaan kahvi- ja kaakaoviljelmillä ja tutustumaan valmistusmenetelmiin, joita jo intiaanit käyttivät. Selviytymistaitoni paranivat merkittävästi; jos eksyn viidakkoon, osaan nyt valmistaa kaakaota kaakaohedelmästä: hedelmä rikotaan, siemeniä imeskellään suussa, jonka jälkeen niiden annetaan fermentoitua, kuivataan, paahdetaan ja jauhetaan – noin yksinkertaistettuna.

Katukeittiöt ovat matkoilla myös suosikkejani. Tällä kertaa tutustuin mm. pupusaan, paksuun maissitortillalättyyn, jonka sisälle oli piilotettu papuja (yllätys), juustoa ja porsaanlihaa. Paikallisilla on myös oma muunnos verimakkarasta, sekin tortillaan käärittynä. Niitä mutustellen jaksoi tutustua nähtävyyksiin ja nauttia kokemuksista – pura vida, kuten paikalliset sanovat.