Kansallisruoka ruokatrendien harjalla
Ensi vuonna Suomi juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään ja juhlan tiimoilta on käynnissä monenlaista etsintää kansallisista ylpeydenaiheista, yhtenä niistä suomalainen ruoka. Ruoka-alan ammattilaiset ovat valinneet 12 kansallisruokakandidaattia, joista kaikki saavat äänestää sen rakkaimman ruoka-aarteen. Yhtenä ehdokkaana kisaamassa on hernekeitto. Hernekeiton mukanaolo ilahduttaa minua suuresti. Rokassa kulminoituu moni ruokakeskustelussa pinnalla oleva asia.
Valmisaterioiden yhtenä tehtävänä on ylläpitää ruokaperinteitä. Harva meistä jaksaa, saati ehtii, liottaa ja keittää herneitä tai kypsentää potkalihoja, joita kotitekoinen hernekeitto vaatii. Riisipiirakat, kanaviillokit, maksalaatikot ja hernekeitot on usein kätevämpi ostaa valmiina. Näin niiden makumuistot säilyvät mielissämme, vaikkei kotona niitä niin usein valmistettaisikaan.
Hernekeitto hyödyntää myös hävikkiruoka-ajattelua. Siihen on perinteisesti upotettu joulukinkkujämät. Yhtä hyvin proteiinilisäksi sopivat yli jääneet kuutioidut leikkelesiivut tai murustettu jauheliha. Hernekeitto on myös malliesimerkki lihan roolista ruokavaliossa: se täydentää, maustaa ja tasapainottaa kasvisvoittoista ateriaa. Lisäksi rokka ratsastaa nykytrendien harjalla, kaikki haluavat lisätä kasviproteiinin käyttöä. Ruokakulttuuri muuttuu, mutta se nojaa silti vahvasti perinteisiin. Ja mikä ettei, kun on hyviä perinteitä, joista ammentaa.
