Prosessoitua ruokaa, kiitos
Teollinen, prosessoitu ruoka on monelle synonyymi jollekin huonompilaatuiselle ravinnolle, jota tulisi välttää. Yllätyksekseni törmäsin jopa EU-tekstissä kyseiseen termiin, kun viitattiin epäterveelliseen, runsaasti kovaa rasvaa, suolaa ja sokeria sisältävään ruokaan. Olen hämmentynyt. Mielestäni ruuan ravitsemuksellisesti heikko laatu ei automaattisesti tarkoita prosessointia.
Voi ei putkahda lehmän utareesta voina. Nyhtökaura on läpikäynyt monta vaihetta ennen lopullista nyhtöä. Lyhyesti: kaikki ruuanvalmistus on kemiaa, prosessointia eikä sitä tule karttaa. Kemia on luonnontiede, jossa lähtökohtana ovat luonnossa tapahtuvat ilmiöt ja niiden havainnointi. Veden kiehuminen, kananmunan kypsymisen yhteydessä tapahtuva proteiinin koaguloituminen, lihaa paistettaessa sen aminohappojen reagointi sokereiden kanssa ja Maillardin reaktiossa syntyvien makuaineiden muodostaminen – kaikki tämä on tavallista ruuanvalmistusta ja samalla kemiaa. Kotona sämpylätaikinan vaivaaminen muuttaa taikinan vähitellen venyväksi, kimmoisaksi ja helposti muotoiltavaksi. Vaivatessa jauhojen sitkoproteiinit muodostavat kolmiulotteisen verkoston, jonka ansiosta taikina venyy. Taas prosessointia kotikeittiössä.
Kotona tehty ruoka syödään usein melko pian valmistuksen jälkeen, mutta teollisuudessa valmistetun ruoka-annoksen tulee säilyä moitteettomana pakkauksessaan koko sen ajan, jonka myyntiaika lupaa. Teollinen ruuanvalmistus kaipaa siksi joskus apua, kuten lisäaineita. Kotikeittiössä emulsion aikaansaaminen onnistuu vatkaamalla, mutta teollisuudessa apuna joudutaan usein käyttämään emulgointiaineita. Elimistö ei silti tunnista onko lesitiini E-koodista vai kananmunasta peräisin, niillä kummallakin on sama kemiallinen rakenne.
Haluan syödä aterioita, joiden maut, rakenteet ja tuoksut houkuttelevat. Niiden aikaansaamiseksi raaka-aineet vaativat prosessointia, eli ruuanvalmistusta. Sitä minun lautaselleni, kiitos.
