Roskaruokaa
Ensi viikolla vietetään hävikkiruokaviikkoa ja otan varaslähdön aiheeseen jo nyt. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan suomalaiset heittävät ruokaa roskiin henkeä kohden noin 24 kg vuodessa. Se on sama asia kuin repisi 125 € rahaa taivaan tuuliin. Luultavimmin useimmilla tuolle summalle olisi parempaakin käyttöä, mutta silti ruokaa viskataan yllättävän helposti jätteisiin.
Useimmiten roskiin heitetään vihanneksia ja hedelmiä sekä leipää. Myös viemäriin kaadettu kahvi ja tee lasketaan ruokahävikkiin. Liha ei päädy yhtä usein jäteastiaan, onneksi. Ruuan ympäristövaikutusten, arvostuksen ja koko tuotantoketjun kannalta pahinta on, jos sen päämäärä on jokin muu kuin maha.
Teollisuus pyrkii tekemään parhaansa vähentääkseen ruokahävikkiä omalta osaltaan. Eläimestä käytetään tarkasti hyödyksi kaikki osat. Makkara on hävikin hyödyntämistä siinä missä trendikkäiden hävikkiruokaravintoloiden annokset. Myös syötäväksi kelpaamattomat osat hyödynnetään mm. bioenergiaksi.
Ruuan heittäminen roskiin on laiskuutta. Syyllistyn tähän joskus itsekin. Pilalle mennyt ruoka kuuluu biojäteastiaan, mutta ennen sitä voi vielä tehdä paljon. Suunnitella kaupassakäynnit ja ruokalistan, etsiä jämille herkkureseptejä netistä, luottaa omiin aisteihinsa ennen ruuan poisheittämistä, pakastaa tähteet nimilapuin ja päivämäärin varustetuin rasioin (pakastimen ei ole tarkoitus muuttua mustaksi aukoksi, josta ruokien alkuperää arvaillaan vuosien päästä). Minulla luottokaatopaikkana toimivat erilaiset munakkaat, joihin saa maukkaasti upotettua yli jääneet leikkeleet, kasvikset ja juustot, kaikki sulassa sovussa.
