Sadonkorjuun juhla
Kävin viime viikolla Irlannissa ja pääsin tutustumaan paikalliseen kelttifestivaaliin, joka muistutti kovasti halloweenia. Selvisikin, että halloween on Irlannista lähtöisin, jossa Samhainia vietetään, kun siirrytään kesän valosta kohti talven pimeyttä. Erilaisilla asuilla on tarkoitus pelotella henkimaailman olentoja, jotka houkuttelevat ihmisiä tuonpuoleiseen. Kurpitsalyhtyjen sijaan kaiverrettiin nauriita valonlähteiksi. Henkien huijaamista juhlistettiin lopuksi laittamalla pöytä koreaksi.
Myös Suomessa on samoihin perinteisiin nojaava juhla. Kekri on sadonkorjuun ja karjamarkkinoiden juhla, jossa ruualla kestittäminen on tärkeässä asemassa. Aikana, jolloin sesonkien seuraaminen ei ollut kulutusvalinta, vaan vallitsevaa todellisuutta, kekrin aika on ollut harvinaista yltäkylläisyyttä, jolloin viljaa, lihaa, kasviksia ja muita herkkuja on ollut tarjolla tavallista enemmän. Eräs perinneherkuista oli kekripyörykkä, johon laitettiin lihan lisäksi sadonkorjuun satoa, kuten punajuurta. Kuulostaako Lindströminpihviltä?
Satokausia ajatellaan usein vain kasvisten kautta, mutta myös lihalla on ollut omat sesonkinsa. Karjanhoidon viimeisimpiä syystöitä on ollut syysteurastus, jolloin lihatiinut ja – sammiot on täytetty suolatulla lihalla ja makkaroita valmistettiin juhlaruuaksi. Syksy on ollut perinteistä liharuokien aikaa.
Tämän päivän kulutustrendeissä perinteet ja aitous ovat pinnalla. Kaipaamme tarinoita ja historiaa ruuan ympärille. Perinneruuat ja – juhlat ylläpitävät tätä ja niitä kannattaa vaalia. Matkustamisen yksi rikkaus on erilaisiin ruokakulttuureihin tutustuminen – olisi aika pettymys, jos kaikkialla maut ja ruokaelämykset olisivat samanlaisia.
