Syödään yhdessä
Viime perjantaina julkistettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokasuositukset lapsiperheille. Yhden suosituksen pääsanomista voi kiteyttää käyttämääni otsikkoon. Yhdessä kannattaa syödä. Lapsi (ja perhe) oppii näin pöytätapoja, yhdessäoloa, ruokatietoa ja ruokapuhetta.
Yhdessä syömisen ilosanomaa kannattaa mielestäni viljellä lapsiperheitä laajemmallekin. Uskon, että jokainen saa ruokailuhetkeensä enemmän nautintoa, kun sen jakaa jonkun kanssa. Omakohtainen selvitys: yksin syöty lounas vie 15 minuuttia, työkavereiden seurassa hujahtaa helposti puoli tuntia. Sosiaalisen yhdessä syömisen englanninkielinen termi seating, on kuvaava: ruuan äärelle pysähdytään, istutaan alas ja jaetaan ruokakokemus. Tämä onnistuu nykyisin myös tuntemattomien kanssa vaikkapa ravintolapäivässä tai katuillallisella.
Vaikka aina aterialla ei puhuttaisikaan ruuasta, aika usein se keskusteluihin eksyy. Ruokapuhe, eli ruokien ja syömisen sanoittaminen on myös hyödyllistä iästä riippumatta. Ruuasta kannattaa puhua. Mistä se tulee, miksi valitsin juuri tämän ruuan, miltä se maistuu. Näin ruualle syntyy tarina ja sen myötä arvostus. Ja ruokaa kannattaa arvostaa. Se tuo elämään nautintoa, elämyksiä ja terveyttä. Nam, joko syödään?
