Tunnustan, syön lihaa

Nykyisin lihansyöntiä joutuu perustelemaan siinä missä aiemmin kasvisruokailija oli kummajainen. Hyvä näin, omia valintojaan on syytä pysähtyä pohtimaan aika ajoin. Suomalaiset syövät punaista lihaa tällä hetkellä terveyden kannalta suositusten ylärajoilla, joten vähentämisen varaa on useimmilla. Ravitsemussuositukset eivät kuitenkaan kehota siirtymään kasvisruokailuun, sekaruokavalio on sallittua.

Itse syön lihaa, koska liharuuat maistuvat minusta hyvältä. Ruuassa maku on minulle ravitsemuksen ohella tärkeää. Olen toki syönyt herkullista kasvisruokaakin, mutta ainakin omien kokkailujeni bravuureita ovat liharuuat. Perustelen lihansyöntiäni myös ravitsemuksella: liha sisältää tiiviin paketin elimistölle välttämättömiä ravintoaineita hyvin imeytyvässä muodossa. Haluan lisäksi vaalia ruokaperinteitä: liha on olennainen osa useassa kansallisruuassa. Kannatan suomalaista lihantuotantoa, sitä paljon parjattua teollista toimintaa. Myönnän – se, että työskentelen alalla, vaikuttaa näkemyksiini, ja miksi ei vaikuttaisi, olenhan aitiopaikalla päässyt näkemään, miten käytäntöjä pyritään parantamaan. Täydellistä toimintamme tuskin on, mutta parempaan suuntaan alalla edetään.

Intiassa näin katuojissa vapaana vilistäviä viemärisikoja, siis porsaita, jotka ruokailivat kaupunkien avoviemäreissä. En voinut olla ajattelematta suomalaista parjattua tuotantoporsasta, joka kuitenkin on maailman tervein, syö lähituotettua viljaa ja jonka ruokinta muutenkin pyritään optimoimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Suomi on myös hyvä maa kasvattaa naudanlihaa. Meillä ilmasto suosii ruohonviljelyä, jota naudat pystyvät hyödyntämään ravinnokseen ja näin viljojen viljelylle soveltumatonta maata saadaan ruuantuotantoon. Suomessa lihantuotanto kulkee käsi kädessä maidontuotannon kanssa, naudanlihasta yli 80 % saadaan lypsylehmistä (tämä on hyvä muistaa kaikkien kasvissyöjien, jotka käyttävät maitotuotteita – joku sen lehmän syö). Hallibroilerikasvatuksemme taas takaa maailman terveimmän lintukannan: suomalaisesta broilerista ei salmonellaa saa. Ja vielä, vaikka markkinoille on ilahduttavasti tullut suomalaisia kasviproteiinivalmisteitakin, lihatalous ylläpitää kotimaista ruokatuotantoa.

En kannata lihan syönnin lisäämistä. En syö lihaa joka päivä. Olen ruokasuvaitsevainen; mielestäni mikään ruoka tai ruokavalio ei ole ylitse muiden ja monenlaisista raaka-aineista saa rakennettua suositeltavan kokonaisuuden. Kasvisten käytön lisääminen on hyvä kehotus jokaiselle. Ruokakulttuurimme muuttuu – ehkä tulevaisuudessa perinneruokamme nojaavat kotimaisiin kasviproteiineihin ja Suomi on edelläkävijämaa tuotettaessa vastuullista lihaa vientimarkkinoille. Ei hullumpi visio sekään.