Pitääkö olla huolissaan
Kotimaisten kielten keskus valitsi kuukauden sanaksi heinäkuussa kaiketon-sanan. Kaiketon kuvaa ruokarajoitteiden ja – toiveiden pohjatonta toivomuskaivoa. Kaiketon ruoka on laktoositonta, gluteenitonta, soijatonta jne. Aiemmin tällaisia ruokia kuvattiin myös tonton-nimityksellä. Usein listaan liitettiin myös mauton (samaa tonton-litaniaa).
Kaikettomuus kuvastaa tämän hetken ruokakeskustelua: sen sijaan, että iloittaisiin ruuan hyvillä ominaisuuksilla, halutaan korostaa mitä kaikkea siinä ei ole. Sen sijaan, että kerrottaisiin mitkä kaikki ruuat maistuvat, luetellaan mitä kaikkea ei voi syödä. Koska mielestäni ruoka on ennen kaikkea nautinnon ja hyvän olon asia, ajattelin listata ainakin muutamia seikkoja, joista ei tarvitse ruuan osalta olla huolissaan.
- E-koodit. Lisäaineista ei tarvitse olla huolissaan, niitä käytetään ruuissa tutkitusti ja tarpeeseen. E300 on samaa askorbiinihappoa, jota moni popsii C-vitamiinipurkista flunssakautena tai jota on kaikissa hedelmissä luonnostaan. Kaikki tuntevat puolukka-esimerkin: puolukka sisältää 5 lisäainetta, jonka ansiosta se on yksi parhaiten säilyvistä marjoistamme. Puolukan lisäaineita ei vain tule ajatelleeksi, kun niitä ei ole painettu marjan kylkeen. Pakatuissa ruuissa lisäaineet on ilmoitettava, ja usein niitä on vähemmän kuin viisi.
- Gluteeni. Gluteeniton ruokavalio on noussut jonkinlaisen terveysruuan maineeseen. Gluteenin välttäminen ei ole tarpeen muille kuin keliaakikoille tai niille, joilla on todettu yliherkkyys gluteenille. Gluteenin karsiminen vähentää usein esim. kuidun saantia, eli se heikentää ruokavalion laatua. Ilman painavaa syytä gluteenia ei kannata karsia.
- Prosessointi. Ilman prosessointia meillä ei olisi nyhtökauraa, juustoa, leipää tai makkaraa. Prosessointi helpottaa syömistä kummasti, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse alusta asti. Ja kyllä kotikeittiössäkin raaka-aineiden paloittelu, kypsentäminen ja muu käsittely on prosessointia. Kotiprosessointi vain tuntuu yksinkertaisemmalta kuin teollinen.
- Pakattu ruoka. Luin hetki sitten ohjeistusta, miten esim. liha kannattaa ostaa palvelutiskiltä, jolloin myyjä osaa kertoa tuotteesta tietoja. Hyvä niin, mutta useimmiten eniten tietoa ruuasta saa sen pakkauksesta. Siitä selviää ravintosisältö, ainesosat, säilyvyys, alkuperä jne.
- Puhtaus. Usein ruokia käsittelevissä jutuissa kehotetaan valitsemaan puhtaita raaka-aineita. Minulle on jäänyt epäselväksi mitä se epäpuhdas ruoka on – multaporkkanoita? Suomalainen ruoka on lähtökohtaisesti puhdasta, meillä ei ole vierasaineita, torjunta-ainejäämiä tai muita ei toivottuja epäpuhtauksia ruuassa. Sen mullankin voi pestä pois.
Kaikettomuuden sijaan kannatan sitä, että kerromme mitä kaikkea hyvää ruoka sisältää. Ja mitä kaikkea syömme. Positiivinen ruokapuhe kantaa pitkälle. Hyvää oloon, monipuolisuuteen, ruokailoon, ruuan arvostamiseen.
