Syön, tiedän siis miten muidenkin pitää syödä
Ravitsemussuositukset puhuttavat ihmisiä tasaisin väliajoin. Suositusten takana nähdään milloin salaliittoteorioita, holhousta tai politiikkaa. Onhan se nyt epäilyttävää, jos joku taho haluaa vinkata miten meidän tulee syödä, jotta pysyisimme terveinä.
Ravitsemussuositukset perustuvat vankkaan kansainväliseen tutkimusnäyttöön ja niitä sovelletaan väestötasolle, kuten ruokapalveluihin tai vaikkapa ruoka-alan yrityksen tuotekehitykseen. Yksittäiselle ihmiselle suositukset sen sijaan antavat suuntaviivat miten terveyttä edistävän ruokavalion voi koota. Ja niitä tapoja on monia: sekaruokavalio, vegaaninen, punaista lihaa sisältävä tai sisältämätön, kasvisruokavalio – kaikki on mahdollista koostaa suositusten mukaisesti. Suositukset eivät sanele yhtä oikeaa tapaa syödä hyvin, vaan antavat monta tapaa yksilöllisiin terveystekoihin lautasella.
Ruoka herättää tunteita ja tunteet ohjaavat valintoja. Ruoka on mukana monessa valinnassa niin arjessa kuin juhlassa. Lomamatkalta palaavilta on tapana kysellä millaista ruoka oli, ravintola- ja reseptivinkit ovat käypää valuuttaa kaveripiireissä. Pelkät omat kokemukset ja mielipiteet eivät silti pätevöitä meitä asiantuntijoiksi ravitsemuksen suhteen. Vai kuinka moni meistä kokee olevansa valmis kirurgi seurattuaan säännöllisesti Greyn anatomiaa ja googlailemalla tulehtuneen umpilisäkkeen oireita? Alan koulutus yhdistettynä kokemukseen antaa jo vankemman pohjan asiantuntijaksi.
Meistä jokainen syö, olemme siis oman ruokavaliomme kokemusasiantuntijoita. Oma fiilis ruuasta ja sen vaikutuksista harvoin pätee laajemmin. Tässä astuu kuvaan tutkittu tieto. Se tarkoittaa, että kattava joukko alan tutkijoita on käynyt läpi laajasti käsillä olevan tutkimustiedon ja arvioinut sen luotettavuuden ja laadun. Sen perusteella syntyy näyttö, kuten esim. se, että kasvirasvat ovat eduksi terveydelle. Tämä ei poissulje mahdollisuutta, että naapurin mummo elää terveenä 90-vuotiaaksi, vaikka syö voita joka päivä. Mutta naapurin mummoon näyttöä ei voi koko väestöä koskien perustaa.
Vaikka ruoka valitaan usein tunteella, ei omiin tuntemuksiin kannata luottaa sokeasti. Korkea kolesteroli tai verenpaine ei anna oireita itsestään. Suurin osa meistä arvostaa terveyttä ja ymmärtää, että siihen voi vaikuttaa elintavoilla. Ravitsemussuositusten mukaan syömällä on mahdollista edistää omaa terveyttä. Nimensä mukaisesti suositukset eivät määrää, vaan kertovat, että näillä ruokavalinnoilla todennäköisyys pysyä terveenä kasvaa. Itse koen herttaisena ajatuksen, että näin minusta halutaan pitää huolta.
