Tilalta haarukkaan, isossa mittakaavassa

Pientuottajien toimintaa leimaa käsityö, lähiruoka, ruuan tarina, läpinäkyvyys – kaikki ominaisuuksia, joita jokainen haluaa kannattaa. Ja myönnettäköön, myös me isot toimijat haluamme mielellään profiloitua samoin argumentein. Teollinen ruuanvalmistus on suhteellisen nuorta, mutta silti tunnumme kaipaavan takaisin aikaan, jolloin kaikki tehtiin itse alusta loppuun.

HK Maakarit^® artesaanimakkarat valmistetaan Vantaan Pakkalassa käsityönä, liha leikataan käsin ja Rypsiporsas^® syö kotitilan viljaa, ovat esimerkkejä markkinoinnissamme käytetyistä faktoista, joilla iso yritys pyrkii osoittamaan toimintansa kotikutoisuuden. Sillä miksi Vantaalla valmistetut tuotteet eivät kelpaa lähiruuaksi pääkaupunkiseudulla? Tai miksei Länsi-Suomessa kasvaneet kananpojat ole lähellä tuotettua Turussa, Raumalla tai Eurassa?

Ison toimijan etuna on tuotteiden tasalaatuisuus, tehokkuus (miksi muuten lähes kaikessa muussa energiatehokkuus on hyve paitsi ruuanvalmistuksessa) ja toimitusvarmuus. Me myös työllistämme ja pidämme huolta ruokaturvasta. Toimintaamme valvotaan ja olemme aktiivisesti mukana kehittämässä alaa. Kyllä se ruoka tulee isossakin mittakaavassa pellolta pöytään. 

Ravitsemuksellisesti kattilan koko ei määrittele aterian terveellisyyttä, vaan se mitä kattilaan laitetaan. Se, että ruokaa valmistetaan suuria eriä niin, että sitä riittää kauppoihin läpi koko Suomen ja se pakataan siten, että pakkauksesta selviää mm. sisältö, alkuperä ja valmistaja, ei ”teollista” tuotetta. 

En ole anti-pientilaihminen. Vierailen itsekin mielelläni maatilamarkkinoilla mahdollisuuksien tullen ja teen löytöjä pientuottajien valikoimista. Meillä isoilla on opittavaa ruuan reitittämisessä tilalta haarukkaan niin, että tarina on uskottava ja mielenkiintoinen myös suuren yrityksen kertomana. Nautitaan ja arvostetaan ruokaa, olipa ateria sitten suuresta tai pienemmästä padasta ammennettu.