Kieltokuukausista sesonkeihin
Syömisessä intoillaan satokausiajattelusta ja sesongeista, mikä on hieno juttu. Vastuullinen herkuttelija valitsee lautaselleen sesongissa olevia ruokia, koska silloin mm. kasvikset maistuvat parhaimmilta ja niiden satoa voi korjata läheltä. Vaikka meidät länsimaalaiset on totutettu siihen, että kaikkea on saatavilla kaiken aikaa, kannattaa niukkuutta joskus tavoitella. Itse odotan esim. kesän mansikkasesonkia innolla enkä juuri muulloin niitä syö. Sesongit lisäävät ruokailoa ja tuovat vaihtelua syömiseen.
Sesonkien lomaan on alkanut ilmestyä erilaisia tonton-kuukausia: tipaton tammikuu, herkuton helmikuu, sokeriton syyskuu tai parhaillaan loppua lähestyvä lihaton lokakuu. Näillä kuukauden karaisukuureilla tavoitellaan terveellisempää elämää, kevyempää oloa tai muuta valaistusta. Kiellot ja rajoitukset toimivat harvoin edellä mainituissa pyrkimyksissä. Harva oppii kohtuutta kieltokuureilla. Useimmille toimivampia keinoja ovat sallivuus ja joustavuus.
Satokausiajattelua kannattavaan logiikkaan ei lihattomuuteen kannustaminen syksyllä istu. Syksy on metsästys- ja sadonkorjuuaikaa, jolloin lihalla on perinteisesti ollut suuri merkitys ruokakulttuurissamme. Harva teurastaa tai metsästää lihansa nykyisin itse ja lähimarketin valikoimarunsaus hämärtää helposti sesonkitietoisuuden. Arkipäiväistyneessä lihankulutuksessa paluu sesonkiajatteluun on kannustettavaa. Olemme menossa kohti joulua ja kinkkukautta, mutta sitä ennen koetaan syksyn kaalikääryleet ja pyhäinpäivän karjalanpaistit. Vuodenvaihteen jälkeen suuntaamme lihakeittojen ja pääsiäisbroilereiden kautta grillikesään. Kausiajattelun kautta toteutuu myös ravitsemuksellinen puoli: vaihtelevasti, sopiva määrä, kauden kasvisten kanssa.
Kun syömiseen tulee kieltoja, sääntöjä tai rajoituksia, katoaa ruuasta helposti nautinto ja ilo. Rajoitukset lisäävät myös mielihaluja, jolloin järkevä syöminen häiriintyy. Harva oppii kieltojen avulla terveellisempien elintapojen pariin. Siksi kannustan kaikessa syömisessä kieltojen sijaan kohtuuteen. Kaikkea saa syödä, mutta joka päivä ei ole mansikkapäivä -eikä edes lihapäivä.
