Maailman parasta suomalaista ruokaa
Suomalaisen ruuan päivää vietetään jälleen 4.9. Vaikka useimmille jokainen päivä on suomalaisen ruuan päivä, on silti hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä kotimainen ruoka itselle merkitsee. Työskentelen suomalaisessa elintarvikeyrityksessä, jolle on kunnia-asia käyttää suomalaisia raaka-aineita, olen koulutukseltani ravitsemustieteilijä, eli mietin ruokaa päätyökseni. Ruoka on minulle työn lisäksi loputtoman mielenkiinnon kohde.
Ruoka on tunneasia. Vaikka kuinka rationalisoisi syömistä energian ja ravintoaineiden tankkauksena, liittyy ruokaan aina muistoja. Mummon leipomukset, lapsuuden lempiruuat, kouluruokamuistot -hyvät tai huonot sellaiset, ruuat, joita ikävöi ulkomaanmatkoilla -näistä kaikista muodostuu oma ruokakarttamme, joka elää ja kehittyy matkan varrella. Yksi vahvimmista ruokamuistoistani liittyy peltilihapiirakkaan, jonka resepti ei ole tallessa ja jota aika ajoin yritän saada kotikeittiössäni onnistumaan. Jahtaan muistojen makua ja tuoksua, joita yritän toistaa.
Ruokailutottumukset elävät. Meille on opetettu, että ruokailun muuttaminen on vaikeaa, tämän olen myös todennut työskennellessäni ravitsemusterapeuttina. Kuitenkin meille esitellään jatkuvasti uusia trendiraaka-aineita lehtikaalista kasviproteiinituotteisiin ja muotidieetit lyövät itsensä läpi mediassa. Jos vertaan lapsuuteni kaupan valikoimaa nykypäivään, näyttää se runsaudessaan sangen erilaiselta. Muutosta niin ruokailutottumuksissa kuin ruokakulttuurissakin tapahtuu koko ajan -osa pysyvämpää, osa ohimenevää.
Ruoka tuo turvaa. Harvan tarvitsee enää huolehtia ruuan riittävyydestä, tilalle on tullut huoli ruuan turvallisuudesta. Ruokaväärennökset ovat kasvava rikollisuuden ala, joka on sitä helpompi toteuttaa mitä useampi välikäsi ruokaketjussa toimii. Tässä kotimaisuus on selkeä valtti: Suomi on pieni maa, jossa toimijat tuntevat toisensa, ruuan tuotantoketjut ovat lyhyitä, jäljitettävyys ja läpinäkyvyys selviöitä ja jatkuvan kehityksen kohteena. Sitä, että oman maan ruokaa on turvallista syödä ilman pelkoa ruokamyrkytyksistä arvostaa viimeistään silloin, kun halailee kaakeleita eksoottisissa lomakohteissa.
Korona-aikana suhtautuminen ruokaan on muuttunut. On kokattu enemmän kotona, ostettu valmisruokia, hamstrattu elintarvikkeita, kaipailtu ravintoloihin. Myös huoli huoltovarmuudesta on nostanut päätään. Poikkeusaikoina konkretisoituu kotimaisen ruuantuotannon merkitys, kun uhka rajojen sulkeutumisesta on todellinen. Oman maan ruoka on tärkeää: tuoreimmassa brändien arvostus -tutkimuksessa Hyvää Suomesta-merkki arvostettiin neljännelle sijalle. Toivon, että myös merkin takana olevia toimijoita arvostetaan: ruuantuottajia maaseudulla.
Faktojen valossa suomalaiselle ruualle olisi huimat vientimarkkinat. Turvallisuus, jäljitettävyys, maku -check! Väitän, että ruoka on faktan sijaan enemmän tunnetta -ja tunne syntyy kokemuksen, makujen ja muistojen myötä. Lähes jokaisen maan asukkaat arvostavat oman maansa ruokaa. Harvalla kuitenkaan lähtökohdat ovat niin hyvissä kantimissa kuin meillä.
