Lohturuokaa
Syksy ja pimeys ovat saapuneet. Pimeällä sohva houkuttaa usein enemmän kuin jumppasalille raahautuminen, vaikka liikunta itse asiassa piristäisi vointia tehokkaasti. Sohvalla mieliteot kohdistuvat useimmin herkkuihin kuin niihin terveellisiin vaihtoehtoihin.
Moni mieliteko selittyy biologialla. Elimistömme huomioi vuodenaikojen vaihtelun. Ennen muinoin pimeä talviaika tarkoitti nälkää, jolloin energian varastoiminen oli järkevää. Valoisan ajan vähentyessä ruokahalu alkoi kasvaa. Miksi mieliteot eivät sitten kohdistu porkkanaan, vaan useimmiten viltin alle tulee käperryttyä ei niin terveellisten herkkujen kanssa. Tätäkin voidaan selittää biologialla: nopeasti imeytyvä hiilihydraatti lisää serotoniinin tuottoa, mikä kohottaa mielialaa. Suklaasta tulee siis parempi olo kuin salaatista. Ja saa siitä sitä vararavintoakin tehokkaammin.
Vaikka selviydymmekin talvesta nykyisin ilman ylimääräisen rasvakerroksen kerryttämistä, on lohturuualle silti tilausta. Konstailematon, hyviä muistoja herättävä ruoka kiteyttää mielestäni syömisen perimmäisen tarkoituksen: siitä tulee hyvä olo. Muistot, jotka ruokaan ja ruokailuhetkeen liittyvät, määrittelevät useimmille lohturuuan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että uusia lohturuokia voi luoda itselle läpi elämän, kunhan oheen liittää mahdollisuuden nostalgialle. Suosikkielokuva, parhaat kaverit ja kaalikääryleet, olisiko siinä uuden lohturuuan resepti, josta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
