Olin rippikouluikäisenä juuri leskeytyneen setäni apuna. Hänellä ei ollut vanhankansan miehenä juuri käsitystä taloudenhoidosta, siivoamisesta, pyykkäämisestä, ruuanlaitosta tai edes asioinnista pankissa. Hänen vaimonsa oli ollut perinteinen vanhan kansan emäntä ja hoitanut kodin niin, että setäni sai keskittyä nopeitakin lähtöjä vaatineeseen konekorjaajan työhönsä. Minä kelpasin oppaaksi "naisten hommien" maailmaan varmaan juuri siksi, etten ollut itse vielä emäntäiässä. Joten siivosimme siis huushollia, leivoimme pakkaseen ja sitä rataa.
Eräänä päivänä setäni hälytettiin taas kiirehommiin ja minä jäin hänen asunnolleen siivoilemaan. Hän palasi kotiin iltapäivällä kiireisenä ja hoputti kauppaan lähtöä, jotta saadaan evästä vatsaan. Näppäränä tyttönä löysin jääkaapista Sinistä Lenkkiä, kananmunia ja kaapista makaronia ja tein makaronilaatikon. Pilkoin Sinisen Lenkin pieniksi kuutioiksi, keitin makaronit ja nakkasin munamaidon kera vuokaan ja uuniin. Sedän tullessa siis kiireisenä kotiin, hän huomasi, että olenkin jo laittanut ruokaa ja kohta päästäisiin syömäänkin jo. Hänen silmänsä ihan kyyneltyivät ja joka kerta soitellessamme hän muistuttaa tuosta päivästä.
-Suppana