Makkara-”varas”

Olimme metsästysreissulla. Minä ja veljekset, Ranni ja Renni, sekä ajokoira Eppu ja pystykorva Lulu. Oli jo saatu ajosta jänis saaliiksi. Koirat siitä lähti johonkin ympäristöön pyörimään, ja me ajattelimme pistää pystyyn pienen evästauon. Valitsimme siinä jokainen oman taukopaikan ja availimme reppuja. Olimme siinä Rennin kanssa jo saaneet kahvit kuppeihin ja makkaraleivät käsiimme. HK:n Sinisestä tietysti, kun se sattui olemaan meidän jokaisen herkkua. Ranni, joka erityisesti piti "HK:n blööstä", oli laittanut suuhunsa oikein pitemmän pätkän lenkistä – toisessa kädessään kahvikuppi ja toisessa voileipä.

Juuri kun hän oli istuutumassa kannolleen, molemmat kädet varattuina, niin koirat pelmahti samalla paikanpäälle. Ajokoira tuli ja vetäisi hetikohta isäntänsä suusta lenkkimakkaran. Katsoimme Rennin kanssa,mitä hiivattia nyt tapahtui. Rannin naama painui ruttuun. Ajokoiran hotkiessa makkaraa siltä putosi jotain maahan. Siihen iski heti pystykorva ja alkoi kaluamaan saalistaan.

Renni huusi veljelleen: ”Perhana, hampaas vei!”. Ranni siihen: ”Feikö?”. Ja syöksyi samalla pystykorvan luokse. Kaivoi sieltä kidasta sitten omat tekohampaansa. Huuhteli niitä vähän kahvilla ja laittoi suuhunsa. Meinasi siinä vähän nauru pärskähdellä jokaiselta. Ja olihan sille pystykorvallekin annettava vähän kunnon lenkkiäkin.

-Herkkua

Evästä sedälle

Olin rippikouluikäisenä juuri leskeytyneen setäni apuna. Hänellä ei ollut vanhankansan miehenä juuri käsitystä taloudenhoidosta, siivoamisesta, pyykkäämisestä, ruuanlaitosta tai edes asioinnista pankissa. Hänen vaimonsa oli ollut perinteinen vanhan kansan emäntä ja hoitanut kodin niin, että setäni sai keskittyä nopeitakin lähtöjä vaatineeseen konekorjaajan työhönsä.

Minä kelpasin oppaaksi "naisten hommien" maailmaan varmaan juuri siksi, etten ollut itse vielä emäntäiässä. Joten siivosimme siis huushollia, leivoimme pakkaseen ja sitä rataa.

Eräänä päivänä setäni hälytettiin taas kiirehommiin ja minä jäin hänen asunnolleen siivoilemaan. Hän palasi kotiin iltapäivällä kiireisenä ja hoputti kauppaan lähtöä, jotta saadaan evästä vatsaan. Näppäränä tyttönä löysin jääkaapista Sinistä Lenkkiä, kananmunia ja kaapista makaronia ja tein makaronilaatikon. Pilkoin Sinisen Lenkin pieniksi kuutioiksi, keitin makaronit ja nakkasin munamaidon kera vuokaan ja uuniin. Sedän tullessa siis kiireisenä kotiin, hän huomasi, että olenkin jo laittanut ruokaa ja kohta päästäisiin syömäänkin jo. Hänen silmänsä ihan kyyneltyivät ja joka kerta soitellessamme hän muistuttaa tuosta päivästä.

-Suppana

Runebergin ”tortut”

Joitakin vuosia sitten luin uuden reseptin Runebergin torttujen valmistamiseen.

Olimme partiokämpällä talkoissa ja lauantai-iltana saunan jälkeen lähdin keittiöön tekemään iltapalaa. Kaveri oli lukenut saman reseptin. Laitoimme oven kiinni, paloittelimme viisi HK:n sinistä paloiksi (nelisen senttiä), päälle ketsupista rengas ja sinapista sisus.

Laitoimme Runebergin tortut uuniin, niitä tuli kaksi pellillistä, ja kun veimme kuumat tortut tarjolle, niin kymmenellä miehellä ei kauaa mennyt peltien tyhjentämiseen. Kokkitaitojamme kehuttiin pitkään.

-rmv1987

Insinöörilenkki

Olimme ystäväni kanssa kesämökillä ja ruuaksi olimme tekemässä uunimakkaraa perunamuusilla. Pyysin ystävääni leikkaamaan makkaran sopusuhtaisiksi paloiksi. Kyseinen ystävä ei laita itse ruokaa, ja insinöörin jämptiydellä siivutti makkaran millintarkasti kaarevuuden huomioon ottaen, en seurannut oliko viivoitin ja muut apuvälineet käytössä.

Lopuksi hän laittoi sinapit ja ketsupit + juustot makkaralle ja herne-maissi-paprikaa keskelle. Touhu kesti kauemmin kuin minulta perunamuusin teko, mutta ainakin ruoka on estettisen kaunis. Sen jälkeen meillä on syöty vain insinöörilenkkiä.

-rundi

Lapsuuden laskiainen

Muistan elävästi, kuinka lapsuuteni laskiaistiistaina söimme kotipihan grillikatoksessa äidin keittämää hernerokkaa, paistoimme HK:n sinistä (kuoret pois, makkarat halkaistu ja pätkitty lapsille sopiviksi paloiksi) ja joimme lämmintä mustaherukkamehua. Kestittäjänä oli äitini ja mukana meidän omien lasten lisäksi olivat äitini silloiset hoitolapset.

-utas